Ajatusten anatomiaa.

Toisinaan, kun Observatoriossa on hyvin hiljaista, eikä Virkamies Elillä ole enää päivittäisiä asioita hoidettavanaan, istuu hän Observatorion suuren aulan tiskin takana tuolissaan, selkänojallaan Observatorion kivistä seinää vasten nojaten. Tällöin Virkamies Eli nostaa jalkansa Observatorion tiskille, asettaa kätensä päänsä päälle ja kuuntelee Observatorion suuren pronssisen kellon tikitystä. Observatorion suurella kellolla on omaperäinen tikityksensä, se on jotakin, mitä Virkamies Eli ei ole kuullut minkään muun kellon pitävän. Oikeastaan kyseessä ei ole edes tikitys, vaan enemmänkin humina. Matala, jaksottainen humina, melkein kuin aalto, joka lyö hiekkarantaan hitaasti, säännöllisesti, väistämättömästi.

Tällöin Virkamies Elin päähän useasti syntyy ajatuksia. Jotkut ajatukset ovat pieniä, nopeita ja lyhyitä. Ne häviävät Virkamies Elin päästä yhtä nopeasti, kuin syntyivätkin. Ne ovat helppoja ajatuksia, ajatuksia mitkä eivät kaipaa pyörittelyä, eivätkä ne koskaan enää palaa Virkamies Elin päähän, tai ainakaan Virkamies Eli ei niiden pienuuden takia enää muista niitä joskus ajatelleensa, joten ne tuntuvat uusilta, jos ne kuitenkin joskus hänen päähänsä palaavat. Tälläisiä ajatuksia on suurin osa Virkamies Elin ajatuksista. Satoja, kenties tuhansia päivässä, joskus jopa tunnissa. Tälläisistä ajatuksista tietää heti, ovatko ne hyviä vai huonoja ajatuksia.

Sitten ovat suuret ajatukset. Suuret ajatukset palaavat yhä uudelleen Virkamies Elin päähän. Suuria, pitkiä ja monimutkaisia ajatuksia täytyy pyöritellä kauan, tunteja, päiviä, joitakin jopa viikkoja tai kuukausia. Suurien ajatusten selkein ominaisuus on se, että Virkamies Eli ei ensin tiedä niistä, ovatko ne hyviä vai huonoja ajatuksia. Näitä ajatuksia täytyy ensin pyöritellä päässään, päästää ne ulos, antaa niiden palata ja taas pyöritellä, tällä tavalla ajatuksiin saadaan joka kerta uutta näkökulmaa, uusia kysymyksiä ja uusia vastauksia, joiden avulla Virkamies Eli voi arvioida onko kyseessä hyvä vai huono ajatus. Joskus hyvää ajatusta voi pyöritellä päässään kauan, ennen kuin huomaakin sen olevan huono, samoin huonoa ajatusta voi pyöritellä kauan, ennen kuin huomaakin sen olevan hyvä.

Kaikki ajattelu on Virkamies Elin mielestä tarpeellista. Huonoja ajatuksia tulee ajatella sen takia, että oppii ymmärtämään miksi ne ovat huonoja. Hyviä ajatuksia tulee ajatella sen takia, että pystyy tekemään niistä parempia. Pieniä ajatuksia ajattelemalla voi saada päähänsä suuren ajatuksen, suurta ajatusta ajatellessa voi herätä monta pientä ajatusta. Virkamies Eli ajattelee siksi, että hänellä on paljon kysymyksiä ja ajattelu antaa vastauksia näihin kysymyksiin. Mutta ajattelun tärkein puoli ei kuitenkaan ole vastauksien saaminen vaan se, että se synnyttää uusia kysymyksiä. Jos Virkamies Elillä ei olisi kysymyksiä, vaan pelkkiä vastauksia, ei hänen enää tarvitsisi ajatella ja täten luoda jotakin uutta.

Mainokset

Keskustele

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s