Kumipyörästä riippuvainen yhteiskunta.

Sataa. Kun sataa, niin Virkamies Eli avaa suuren hallin tummakarmisen ikkunan ja painaa poskensa Observatorion jylhää kiviseinää vasten, sulkee silmänsä ja hengittää syvään vetäen keuhkonsa täyteen sateen raikastamaa ilmaa. Kun sataa ja suuren hallin tummakarminen ikkuna on auki siirtää Virkamies Eli tuolinsa aukaistun ikkunan eteen, istuutuu, nostaa jalkansa tummakarmisen ikkunan kiviselle ikkunalaudalle, nojaa taakse ja hengittää syvään vetäen keuhkonsa täyteen sateen raikastamaa ilmaa. Ja hämmästelee.

Hämmästelee sitä, miten jokainen vesipisara mikä tippuu nyt maahan, on haihtunut ilmaan, tiivistynyt ja taas tippunut maahan mittaamattoman monia kertoja aiemmin ja tulee niin tekemään yhä uudestaan ja uudestaan. Ja jos Virkamies Eliä hämmästyttää sadepisaran mennyt ja tuleva miljardien vuosien mittainen kiertokulku, niin vähintään yhtä paljon häntä hämmästyttää se kapeakatseisuus ja typeryys, minkä vallassa tälläkin hetkellä tämän maan korkeimmissa viroissa olevat henkilöt näyttäisivät maatamme johtavan.

Liikenne- ja viestintäministeriö ovat ehdottaneet, että autoveroa ryhdytään keräämään ajamisesta auton verottamisen sijaan. Äkkiseltään tämä tuntuu Virkamies Elistä aivan järkeenkäyvältä ajatukselta, mutta kun Virkamies Eli pyörittelee hieman ehdotuksesta löytyviä lukuja ja ajatuksia, niin hän ei voi olla miettimättä, miten ihmeessä tämä ehdotus on voinut tulla maatamme johtavista ministeriöistä, joiden tarkoituksen pitäisi ainakin Virkamies Elin mielestä olla kansalaistemme ja maamme edun ajaminen.

Kansalaisten satelliittiseuranta luo ensimmäisenä tietenkin paljon moraalisia ja juridisia ongelmia, mitä ollaankin käsitelty jo useissa kirjoituksissa ympäri verkkoa, joten Virkamies Eli ei pohdi näitä asioita sen enempää. Valvontajärjestelmän massiivisuudesta aiheutuvat kustannukset ja sen tekninen monimutkaisuus on myöskin saanut paljon huomiota blogeissa, keskustelupalstoilla ja muutamissa artikkeleissa, joten näitäkään asioita Virkamies Eli ei aio käydä läpi. Virkamies Eli haluaa kiinnittää huomiosi niihin järkyttäviin lisäkustannuksiin ja johdannaisseuraamuksiin, mitkä 3 ja 6 sentin kilometritaksa aiheuttaisi autoilijoille, sekä kaikille kansalaisille.

Nähkääs mikään, yhtään mikään ei kulje tässä maassa ilman kumipyörää. Observatorion tarkkaavaisimmat saattavat tässä vaiheessa huutaa sanan raideliikenne, mutta tämän Virkamies Eli aikoo sivuuttaa täysin pohdinnoissaan, sen mitättömän ulottuvuusalueen takia, joten palatkaamme kumipyörään. Koko nykyisen kaltainen yhteiskuntamme on täysin riippuvainen kumipyörästä. Se rastatukkaisin kaupunginpuiston hippikin tarvitsee kuollakseen kumipyörää, jotta pystyy toteuttamaan valitsemaansa elämäntapaa. Observatorion autottomat kävijät voivat olla autottomia, koska kumipyörä kuljettaa kaikki tarvitsemasi tavarat sellaisen etäisyyden päähän, jottet sinä sitä autoa tarvitse.

Joten aloittakaamme välittömästi havaittavista kustannuksista, mitkä kyseiset 3 ja 6 senttiä aiheuttaisivat ihan jokaiselle tasapuolisesti. Jotta Virkamies Eli voi ostaa kaupasta vaikkapa banaanin, pitää tämä banaani ensin tuoda rahtilaivalla esimerkiksi Helsinkiin. Helsingistä on noin 180 kilometriä Pispalan harjulle, Tampereelle. Oletetaan vaikkapa, että tästä matkasta 50 kilometriä ajetaan 6 sentin alueella ja 130 kilometriä 3 sentin alueella. Yhteensä siis banaanin kuljetuskustannukset nousisivat 6,9 eurolla. Helsinkiin pitäisi kuitenkin päästä takaisinkin, joten kustannukset nousivat 13,8 eurolla. Koska on järjetöntä tuoda vain yksi banaani, niin niitä tuodaan tonnin verran kerralla.

Tonneittan banaaneja ja muita elintarvikkeita tuovalla raskaalla ajoneuvolla ei kannata lähteä jakelemaan, joten jakelu suoritetaan useammalla pienemmällä kevyemmällä jakeluajoneuvolla. Nämä kaikki toimisivat 6 sentin alueella ja Virkamies Eli arvioi, että yksi ajoneuvo voisi ajaa päivän aikana vaikkapa 200 kilometriä Tampereen alueella. Tästä koituisi 12 euron lisäkustannukset. Yhteensä banaanikuorman kuljetuksen hinta siis kasvaisi 25,8 euroa. Pelkän kuljetuksen osalta banaanin hinta siis nousisi varmaankin sentillä tai parilla.

Banaaneita kuljettavat ajoneuvot eivät kuitenkaan liiku itsestään, vaan niitä kuljetetaan ihmiskäsin. Näiden ihmiskätten täytyy yleensä saapua jotenkin paikalle, missä niihin kiinnitetty ihminen hyppää kaluston ohjaimiin, eikä kukaan harvemmin asu kuljetusyrityksen naapurissa. Virkamies Eli ei työskentele kuljetusyrityksessä, vaan Pispalan Observatoriossa ja tarvitsee autoa ajaakseen työpaikalleen, sekä kuljettaakseen silloin tällöin Observatorion raskaita instrumentteja. Virkamies Elille kerääntyy 50-100 ajokilometriä päivää kohden riippuen paikasta mihin hän Observatorion instrumenttejä kuljettaa ja kaikki 6 sentin alueella. Virkamies Elin työmatkakulut lisääntyisivät siis 3-6 euroa päivää kohden.

Voitaneen olettaa, että edellä mainittujen kuljettajien työmatkakustannukset nousisivat myöskin saman verran. Koska on kohtuutonta vaatia, että kuljettajat maksaisivat kohonneet työmatkakustannuksensa itse, niin tämä jäisi työnantajan tehtäväksi vaikkapa palkankorotusten muodossa. Koska palkkakustannukset eivät ole sama asia, kuin työntekijän käteen maksettava summa, niin 3-6 euron kustannuksen paikkaaminen vaatisi työnantajalta 0,5-1 euron korotusta kuljettajien tuntipalkkoihin. Koska kuljettajan työnantaja ei voi loihtia tätä rahaa ilmasta, täytyy tämä kustannus siirtää suoraan kuljetuksen hintaan, minkä kuljetuksen tilaaja siirtäisi kuljetettavan tuotteen, tässä tapauksessa banaanin hintaan.

Ja banaani ei taas itsestään muutu rahaksi, vaan se pitää myydä kaupassa. Kaupassa taas tarvitaan henkilökuntaa, joka myy ja hoitaa kaupan asioita. Tämä kaupan henkilökuntakaan ei harvemmin asu kaupan naapurissa, vaan sen pitää kulkea työpaikalleen jotenkin, yleensä autolla. Tässä vaiheessa voimme sopia, että kaupan henkilökunnan työmatkat olisivat esimerkiksi 50 kilometriä päivässä. Tämä tarkoittaisi 3 euron lisäkustannusta päivää kohden, mikä olisi kohtuutonta siirtää kaupan henkilökunnan maksettavaksi, mikä tarkoittaisi edellisen kaavan mukaan 0,5 euron palkankorotusta kaupan henkilökunnalle, mikä tarkoittaisi taaskin sitä, että banaanikilon hinta nousisi.

Kaupassa taas on erinäisiä koneita ja laitteita, mitkä vaativat silloin tällöin huoltoa. Huoltomies taasen ei kanna työkalujaan esimerkiksi repussa ja polje kaupalle polkupyörällä, vaan, arvasit oikein, käyttää siihen autoa. 6 senttiä Tampereen alueella, sovitaanko vaikka 25 kilometriä, 1,5 euron lisäkustannukset huoltokäynniltä pelkästään huoltoauton kohdalta ja muistatteko, huoltomies tuskin asuu työpaikkansa naapurissa. Työmatkaa 50 kilometriä, 3 euron lisäkulut työmatka-ajosta, 0,5 euron palkankorotus, mikä näkyy taas banaanin hinnassa. Mitä muuta tarvitsemme? Vartiointifirma? Taas muutama euro lisäkustannuksia. Sähköasentaja? Lisäkustannuksia. Jätehuolto? Lisäkustannuksia. Siivouspalvelu? Lisäkustannuksia. Ja kaikki nämä näkyvät banaanien hinnassa.

Eikä Virkamies Eli vielä edes aloittanut, vaan kirjoitti pitkän tekstin pelkästään banaanien hinnasta. Kuvitelkaa, mitä kaikki nämä lisäkulut tekevät kuljetusalalle, jos niitä ei voida siirtää kuluttajahintoihin. Kuvitelkaa, mitä tapahtuu rakennusalalle, jos putkimiesten, timpurien, koneenkuljettajien, sähköasentajien, autonkuljettajien, kattoasentajien, maalareiden jne työmatkakuluja ei voida siirtää tilaajalle. Kuvitelkaa mitä käy, jos kaikissa näissä tarvittavien työautojen työajosta koituvia kustannuksia ei voida siirtää tilaajalle. Kuvitelkaa kuinka rakentamisen hinta räjähtää käsiin, jos nämä kaikki lisäkustannukset tullaan siirtämään tilaajalle.

Koska kaikki mitä kulutamme, on jollakin tavalla riippuvainen kumipyörästä, joko huollon, asennuksen, kuljetuksen tai jonkin muun seikan kautta, minkä takia työtä tekevien ihmisten on päästävä työkaluineen paikasta A paikkaan B, niin kumipyörän kuluttaman asfalttikilometrin hinnan nostaminen tulee täten vaikuttamaan aivan kaikkiin yhteiskuntamme kustannuksiin. Esimerkiksi sähkön ja veden hinta tulisi nousemaan, koska sähkö- ja vesilaitosten työntekijöiden työmatkakustannukset nousisivat. Sähkön hinnan nousu taas nostaisi vuorostaan teollisuudelle aiheutuvia kustannuksia, minkä teollisuus siirtäisi tilaajalle. Se banaanikilo kaupassa maksaisi yhden pykälän enemmän siis jo ihan senkin takia, että sen valaiseminen ja viilentäminen maksaisi enemmän.

Joten kyseessä on paljon suuremmat asiat kuin se, että autoilijoita ruvettaisiin valvomaan satelliiteillä. Kyseessä on järkyttävän suuri kansantaloudellinen uudistus, mikä toteutuessaan tulisi lamaannuttamaan suomalaisen rakennus-, kuljetus- ja teollisuusalan ja/tai tekisi ihan kaiken hinnasta aivan sietämättömän kallista. Joten Virkamies Eli hämmästeleekin suuresti, miten ministeriöt, joiden pitäisi ajaa meidän etuamme voivat kaavailla tälläisten uudistusten tekemistä maahamme.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Kumipyörästä riippuvainen yhteiskunta.

  1. Paluuviite: Kalliin energian hinta. | Pispalan Observatorio

Keskustele

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s