Alkoholipolitiikkamme kiipeää takapuoli edellä puuhun!

Virkamies Eli napsutteli sormenpäitään malttamattomasti Observatorion suuren ja vanhan tietokoneen näppäimistöllä. Napsutteli ja ajatteli. Pysyäkseen ajan hermoilla Virkamies Eli kuuntelee työaikanaan radiota ja tänään radiossa kerrottiin, kuinka Sosiaali- ja terveysministeriö oli ehdottanut, että alkoholin vähittäismyyntiaikoja rajoitettaisiin siten, että kaupat eivät voisi myydä alkoholia enää kello kuuden jälkeen perjantai- ja lauantai-iltoina.

Virkamies Eli oli ajatellut alkoholipolitiikkaamme ennenkin ja tällä kertaa Virkamies Eli osasi hyvinkin suurella tarkkuudella sanoa, mikä alkoholipolitiikassamme mättää. Virkamies Eli oli saanut valmiiksi erään ajatuksen, ajatuksen alkoholipolitiikastamme, mikä näytti kiipeävän puuhun, takaperin! Niin hupaisa näky tuo peruspalveluministerimme muodossa takapuoli edellä puuhun kiipeävä alkoholipolitiikkamme Virkamies Elin ajatuksissa oli, että hän ei voinut malttaa olla tekemättä hieman ajattelutyötä asian tiimoilta.

Aloittakaamme ajattelutyö aivan puhtaalta pöydältä. Alkoholin myyntiä kohtaan asetettuja rajoitteita perustellaan siitä yhteiskunnalle aiheutuvilla kuluilla. Tämän perustelun mukaan olisikin siis loogista joko asettaa alkoholille haittavero, millä nämä yhteiskunnalle aiheutuvat kulut katetaan, tai alkoholin kulutusta rajoitetaan siten, että siitä aiheutuvat menot pienenevät vastaamaan siitä saatuja tuloja.

Tasapainottaaksemme funktion X – Y = 0, missä X on alkoholista saatavat tulot ja Y on alkoholista aiheutuvat kustannukset, täytyy meidän ensin ymmärtää mistä alkoholista aiheutuvat kustannukset oikein muodostuvat. Alkoholista koituvat kustannukset syntyvät alkoholin ongelmakäyttäjistä, joita on laskentatavasta riippuen 1-10% väestöstä. Säätelemällä tämän ryhmän kulutusta, tai kohdistamalla verotuksen siihen pystymme tasapainottamaan edellä esitellyn funktion.

Tyypillinen alkoholin ongelmakäyttäjä on työtön ja syrjäytynyt tulonsiirtojen varassa elävä henkilö. Koska alkoholin ongelmakäyttäjää ei rajoita työajat tai -päivät, voi hän käydä ostamassa alkoholia Alkon aukioloaikaan tai kaupan myyntiaikaan riippumatta siitä, mitä ne ovat. Rajoittamalla alkoholin myyntiaikaa emme siis pysty vaikuttamaan ongelmaryhmän kulutustottumuksiin.

Mutta alkoholin normaalikäyttäjää työajat ja -päivät rajoittavat, joten hän kärsii eniten alkoholin myyntiaikoja kohtaan asetetuista rajoitteista. Koska rajoitteet kohdistuvat ryhmään mikä ei aiheuta toiminnallaan kustannuksia pienennämme vain alkoholista saatuja tuloja, ilman että vähennämme sen aiheuttamia kustannuksia.

Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotus tulisi siis rajoittamaan yhä enenevissä määrin alkoholin normaalikäyttäjän mahdollisuuksia ostaa alkoholia, mutta samaan aikaan taas mikään alkoholin myyntiaikoja kohtaan asetettu rajoite ei vaikuttaisi ongelmakäyttäjien alkoholinkulutukseen juuri mitenkään.

Eräs vaihtoehto on kerätä alkoholin käytöstä sellaisia maksuja, veroja, että ne kattaisivat alkoholista yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset. Koska veroja ei voida kohdistaa pelkästään ongelmaryhmään ja pelkästään ongelmaryhmään kohdistuvia maksuja on julkisen terveydenhuollon takia vaikea tai mahdoton toteuttaa, niin on normaalikäyttäjänkin kustannettava ongelmakäyttäjien aiheuttamia kuluja korkean alkoholiverotuksen muodossa. Alkoholin normaalikäyttäjä siis kärsii siitäkin, että ongelmakäyttäjän aiheuttamia kustannuksia katetaan verotuksella.

Asian hölmöyden hahmottamiseksi voit vaikkapa ajatella tilannetta, missä Virkamies Elin naapuri sammuu suihkuunsa ja aiheuttaa vesivahingon, jolloin Virkamies Eli laitettaisiin maksamaan osa naapurinsa aiheuttamista kustannuksista, koska käyhän Virkamies Elikin suihkussa, muttei siis aiheuta käytöksellään kustannuksia.

Siitä syystä edes alkoholin korkea verottaminen ei ole järkevää. Järkevin ratkaisu olisikin pienentää alkoholista aiheutuvia kustannuksia. Mikään edellä mainittu vaihtoehto ei onnistu niitä pienentämään, joten onkin hyvä ajatella laatikon ulkopuolelta, yhteiskuntamme täytyy yksinkertaisesti pienentää alkoholin ongelmakäyttäjien ryhmän kokoa.

Yksi mahdollisuus olisikin tarjota alkoholin ongelmakäyttäjille ilmaista hoitoa ongelmakäytön lopettamiseksi, tuumi Virkamies Eli. Mitä mieltä sinä, Observatorion kävijä olet? Miten alkoholin ongelmakäyttäjien ryhmää olisi järkevä pienentää?

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Alkoholipolitiikkamme kiipeää takapuoli edellä puuhun!

  1. Ravintoloiden hinnat yhtä alas kuin Saksassa. Ravintolasta voitava ottaa pullo mukaan, niin ei tarvi tankata itseään täyteen valomerkin aikaan. Rajoitteet myyntiaikoihin poistettava. Eipä jää tarvetta varastoida sitä tiukkaa virolaista juomaa kotiin. Varastoon ei tarvi ostaa, kun kaupat myy mihin aikaan vaan, mutta laiskuus saattaa voittaa, jos vartavasten tarvis mennä ostamaan. Syrjäytyminen hidastuu ja ongelmakäyttäjätkin todennäköisemmin joisivat enemmän mietoja.

Keskustele

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s