Tuloveroton tulevaisuus.

Observatorion jylhiä kiviseiniä katsellessaan, Virkamies Elin ajatukset harhailevat ympäriinsä, ne näyttävät harhailevan ainakin kolmen suuren ajatusryppään välillä, mistä Virkamies Eli poimii yhden ajatuksen kerrallaan, pyörittelee sitä hieman ja asettaa sen jälleen takaisin omaan ryppääseensä. Ensimmäisessä ajatusryppäässä sijaitsevat olemista, syitä ja seurauksia koskevat ajatukset, toisessa yhteiskunnallisiin tekijöihin liittyvät ajatukset ja kolmannessa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät ajatukset. Tänään Virkamies Eli pyöritteli paljon yhteiskunnallisia tekijöitä koskevia ajatuksia.

Virkamies Eli mietti veroja ja niiden luonnetta, miksi Virkamies Eli niitä maksaa ja mitä kaikkea Virkamies Elin maksamilla veroilla tehdään? Virkamies Eli alkoi ensin jaottelemaan asioita, mistä hän veroja maksoi. Ensimmäisenä Virkamies Elin mieleen tuli arvonlisävero. Sen tarkoitus näyttäisi olevan monitahoinen, toisaalta se ohjaa haittaveron tavoin Virkamies Elin kulutustottumuksia ja toisaalta sen avulla kerätyistä verotuloista maksetaan Virkamies Elin kulutustottumusten aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia. Arvonlisäveron eräs piirre on se, että sen voi joutua maksamaan useamman kerran täysin samasta asiasta, kuten vaikkapa ajoneuvosta, vähän hölmöä, ajatteli Virkamies Eli.

Mutta sitten Virkamies Elin mieleen tuli perintö- ja lahjavero. Näiden veromuotojen erityispiirre on se, että niitä peritään aina asioista, mistä verot on maksettu jo useammankin kerran. Ehkäpä näiden veromuotojen ajatus on ollut se, että lahjan tai perinnön tulisi hyödyttää myöskin muita yhteiskunnan jäseniä, eikä vain pelkästään lahjan saajaa. Kuitenkin tämä olisi hieman omituinen ajatusmalli, koska rahan määrän vähentäminen suoraan veron muodossa vähentää yhteiskunnassa avoimesti liikkuvan rahan määrää ja täten siis tuottaa vähemmän hyötyä esimerkiksi pienemmän tuotannon muodossa, pohdiskeli Virkamies Eli viiksiänsä pakuriteekupin reunalla sivellen.

Hetken viiksiänsä siveltyään Virkamies Eli pääsikin tuloverotukseen. Tuloveron tarkoitus on Virkamies Elille hämärä, mutta sen seuraukset ovat hyvin selkeitä. Mitä korkeammalle työnantaja työpanostuksesi rahallisesti arvostaa ja mitä ahkerammin olet valmis tekemään töitä, niin sitä vähemmän hyötyä sinulle näistä kummastakin maksettuun tuntipalkkaan suhteutettuna on. Mikä ihme on tuloveron tarkoitus, ajatteli Virkamies Eli, eikä keksinyt sille yhtäkään hyödyllistä perustelua. Ehkäpä tuloveron alkuperäinen ajatus oli sama, kuin perintö- ja lahjaveronkin, eli tulonsiirto laajemmalle joukolle ihmisiä, kuin vain työnantajalta työntekijälle.

Tai kenties silloin kun tuloveron ajatus keksittiin, niin ei ollut muita tehokkaita keinoja kerätä veroja valuutan muodossa. Mutta nyt meillä on, meillä on verotusjärjestelmä, millä on vakaa kannatus kansalaisten silmissä ja mikä kohtelee tasa-arvoisesti kaikkia ja millä voidaan ohjailla kulutustottumuksia pienempiä yhteiskunnallisia kustannuksia aiheuttaviin asioihin. Arvonlisävero, sanoi Virkamies Eli ääneen ja kopautti pakuriteekuppinsa Observatorion suureen tammiseen pöytään.

Virkamies Eli ei voinut olla ajattelematta, että eikö olisi huomattavasti järkevämpää hylätä ensinnäkin tuloverotus ja samalla perintö- ja lahjavero kokonaan, siis täysin? Eikö se raha, minkä palkan- lahjan- tai perinnönsaaja saa, olisi hyödyllisempää antaa palkan- lahjan- tai perinnönsaajalle veroilla lyhentämättömänä, jolloin vapaasti yhteiskunnassa liikkuvan rahan määrä lisääntyisi, jolloin sitä käytettäisiin enemmän asioiden ostamiseen, korjaamiseen, huoltamiseen, lainaamiseen, vuokraamiseen; mikä lisäisi kysynnän määrää; mikä lisäisi tuotannon määrää; mikä lisäisi työpaikkojen määrää; mikä lisäisi veroilla lyhentämättömän yhteiskunnassa liikkuvan rahan määrää.

Ja samaan aikaan valtion saamat verotulot eivät vähentyisi, koska jokaisesta uudesta ostetusta, korjatusta, huolletusta, lainatusta ja vuokratusta asiasta maksettaisiin arvonlisäveroa samaan tapaan, kuin nytkin. Ja tämän lisäksi kaikki tuloveroon kohdistuneet kikkailut voitaisiin poistaa täysin. Ei enää verokorttia, ei enää veromätkyjä, ei enää veronpalautuksia, ei enää veroilmoituksia, ei enää tuhansia verovirkailijoita jotka näitä kaikkia edellä mainittuja asioita pyörittäisivät ja valvoisivat.

Tai kenties Virkamies Eli sivuutti jonkin tärkeän seikan pohdinnassaan. Kenties näin on, kenties tuloverossa onkin jotain hyödyllistä ja järkevää, mumisi Virkamies Eli ja nosti pakuriteekuppinsa Observatorion suurelta tammipöydältä.

Mainokset

Tahto.

Viime viikolla Virkamies Eli tunsi tehneensä jotain oikein. Hän oli joko syönyt oikeita ravintoaineita, nukkunut tarpeeksi, juonut juuri oikean määrän teetä, ajatellut juuri oikeita asioita tai tehnyt jotain muuta pienen pientä juuri oikealla tavalla, mikä synnytti hänen päänsä sisällä suuren ajatuksen. Ehkäpä se oli yksi pienen pieni yksittäinen asia, tai kaikkien pienten asioiden suuri summa, mutta jokin se oli mikä meni suurella tavalla kohdilleen ja sai Virkamies Elin pään synnyttämään vastauksen kysymykseen, mitä Virkamies Eli on ajatellut yli kymmenen vuotta.

Virkamies Eli hylkäsi yli kymmenen vuotta sitten jumaluskon ja uskon yliluonnolliseen ensisijaisena selitysmallina ympäröivän maailman tapahtumille. Jumalusko, yliluonnollisuus, kummitukset, enkelit, demonit, elämä kuoleman jälkeen, ne kaikki vaikuttivat tuolloin, kymmenen vuotta sitten, niin epätodennäköisiltä. Koskaan ei kukaan ole voinut mitään niistä todistaa todellisiksi tieteellisin metodein, joten Virkamies Eli päätti, että nämä selitysmallit on hyvä siirtää syrjään, kunnes joku joskus toimittaisi niistä jotain todisteita. Esimerkiksi ajatuksen suosio ei ole todiste ajatuksen todenperäisyydestä, olihan maan lietteyskin muinoin yleisesti hyväksytty tosiasia.

Jumaluskon hylkääminen synnytti ensin suuren tyhjiön Virkamies Elin maailmankuvaan, minkä hän korvasi pikkuhiljaa evoluutioteorian tuottamilla selitysmalleilla. Evoluutioteoria on Virkamies Elin mielestä ehdottoman selkein selitysmalli kaikelle ihmisen toiminnalle, jopa jumaluskolle ja uskoille yliluonnolliseen. Evoluutioteoria on kuitenkin mikrotason selitysmalli, eikä se selitä avaruudellisia tai ajallisia tapahtumia, niiden syitä ja niiden seurauksia. Virkamies Eli on siis pyrkinyt kehittämään laajempaa selitysmallia, oman itsensä vuoksi ja pitkälti siksi, koska Virkamies Eli pitää ajattelusta. Tämän viikon alussa Virkamies Eli saavutti vastauksen, joka tyydytti häntä kovasti.

Pispalan Observatorion ensimmäisessä kirjoituksessaan Virkamies Eli kertoi eräästä ajatuksestaan, ajatuksesta, jonka laajuus käsitteli kaikkea. Edellä mainitussa kirjoituksessa Virkamies Eli totesi, kuinka pienen pienet hiukkaset ovat joskus synnyttäneet kaiken elämän maapallolle ja tähän ajatukseen Virkamies Eli palasi tämän viikon alussa ja tunsi löytäneensä vastauksen sille, miksi mitäkin tapahtuu.

Jo jonkin aikaa Virkamies Eli on pitänyt mahdollisena, että kaikki mitä ikinä tapahtuu, voidaan teoreettisesti ennustaa tapahtuvan, koska kaikki mitä ikinä on, on pienen pienellä tasolla vain hiukkasten törmäyksiä toisiinsa. Yhtä varmasti, kun voimme ennustaa pallon kimpoavan seinästä kulmassa, jossa se on siihen heitetty, voisimme teoreettisesti ennustaa äärettömän monimutkaisemmin äärettömien hiukkasten törmäys- ja kulkureitit. Ja koska kaikki on tätä, hiukkasten liikettä, niin äärettömän suurella laskuteholla kaikki tuleva voitaisiin mallintaa etukäteen äärettömien monimutkaisten laskukaavojen avulla. Mahdotonta toki käytännössä, ainakin vielä, koska muuttujien ja hiukkasten määrä on niin valtava, mutta teoreettisesti tämä on mahdollista.

Ja tässä kohtaa suureen ajatukseen tulee sisällyttää ihmisen tahto. Mikäli Virkamies Elillä on tahto, pystyy hän muuttamaan näiden hiukkasten liikkeitä ja muuttamaan tulevaisuutta, jolloin sen ennustamisesta tulee täysin mahdotonta. Tai sitten Virkamies Eli on vain mukana tässä suuressa hiukkasten yhteentörmäyksessä ja Virkamies Elillä on vain illuusio siitä, että hänellä on tahto. Ja kovasti asia nyt näyttäisi siltä, että tahto on vain illuusio. Nähkääs aivotutkijat ovat aivoja skannaamalla pystyneet ennustamaan koehenkilön toimet, ennen kuin koehenkilö itse on tehnyt edes päätöstä tulevista toimistaan. Asia toki vaatii vielä lisää tutkimusta, mutta mikäli tiedemiesten havainnot ovat oikeassa, niin aivomme tekevät päätöksen toimistamme ilman, että me itse tiedostamme niitä.

Sinun aivosi, hyvä Observatorion kävijä, päättivät tulla käymään Observatoriossa jo kauan ennen kuin tulit tietoiseksi siitä. Aivosi päättivät lukea tämän artikkelin, ennen kuin tiesit siitä itse. Aivosi tekevät joka päivä miljoonia päätöksiä, ennen kuin sinä itse tajuat niiden olemassaolosta. Sinä, kuten Virkamies Elikin, on näiden havaintojen mukaan siis vain matkustaja maailmassa, jonka kaikki oleminen ja tapahtuminen perustuu hiukkasten törmäyksiin. Aivosikin ovat vain hiukkasia, siis vain osa tätä jatkuvaa myrskyä, joka ympärillämme velloo tälläkin hetkellä suunnasta toiseen.

Mitä tämän ajatuksen päätökseen saanti sitten tarkoittaa Virkamies Elille? Se tarkoittaa sitä, että Virkamies Elin on enää turha stressata mistään. Tieto siitä, että Virkamies Elin toimet ja hänen ympärillään tapahtuvat asiat ovat ulkona hänen vaikutusvallastaan, tuo Virkamies Elin pään sisälle rauhallisuuden tunteen. Nauti, ihmettele, pidä kiinni, kyyti on hieno ja pitkä. Tämä tarkoittaa myöskin sitä, että Virkamies Elillä on kohtalo, hän menee sinne, minne hänen on tarkoituskin mennä. Johdatus? Unohda se, se on illuusiota, on olemassa vain vääjäämätön tapahtumien ketju, johon et voi mitenkään vaikuttaa, koska et hallitse mitenkään sitä, mitä aivosi päättävät tehdä.

Ja mikä hienointa ja mahtavinta, koko tämä vääjäämätön tapahtumien ketju on saanut alkunsa jo miljardeja vuosia sitten ja kaikki mitä ikinä tähän mennessä on tapahtunut, on ollut osa tätä tapahtumien ketjua, kaikki. Koska ketju on niin massiivisen pitkä, niin pienimmätkin asiat ovat voineet vaikuttaa sen suuntaan aivan valtavasti, pienikin liike on voinut saada aikaan massiivisen liikkeiden vyöryn. Sadepisaran putoaminen toisella puolella maapalloa, on voinut aiheuttaa hirmumyrskyn jossakin muualla. Asiat jotka nyt tapahtuvat, on laitettu liikkeelle miljardeja vuosia ennen kuin sinua on ollut olemassakaan.

Miten niin vastikkeeton?

Miten niin vastikkeeton, mietti Virkamies Eli kookos-raakakaakao-maca-kaurahiutalepuuronsa ääressä. Virkamies Eli nauttii joka aamu lähes saman aamupalan. Aamupalaan kuuluu raakakaakaojauhe, macajauhe ja kookosmaito, minkä Virkamies Eli sekoittaa kaurahiutaleiden ja kuuman veden sekaan, juomaksi Virkamies Eli nauttii lasi vettä ja vihreätä teetä sitruunamehulla ja hunajalla maustettuna.

Aamupalaansa nauttiessaan Virkamies Eli selaa läpi päivän lehtiä. Tänä aamuna eräs lehden otsikko vangitsi Virkamies Elin huomion. Vastikkeeton sosiaaliturva, kuului otsikko. Miten niin vastikkeeton? Mietti Virkamies Eli toistamiseen mielessään. Virkamies Eli avaa joka päivä Observatorion ovet yleisölle kello kahdeksan aamulla ja sulkee ne kello neljä päivällä. Virkamies Elin työpäivä on kahdeksantuntinen, mihin kuuluu tunnin lakisääteinen tauko. Muilla on erilaiset työpäivät ja erilaiset lakisääteiset tauot, mutta tämä on Virkamies Elin työpäivä.

Observatoriossaan viettemästä ajasta Virkamies Elin kuuluu saada korvaus, mitä kutsutaan palkaksi. Jo ennen kuin Virkamies Elin tilille on kilahtanut lanttiakaan, vie valtio osan Virkamies Elille maksetusta palkasta verojen ja muiden lakisääteisten maksujen muodossa. Tämän lisäksi Virkamies Eli maksaa veroja kaikesta, mihin hän Observatoriossa vietämästään ajastaan maksettavan korvauksen päättääkään käyttää.

Kokonaisuudessaan Virkamies Eli joutuu luovuttamaan hänelle maksettavasta palkasta noin puolet valtiolle verojen ja lakisääteisten maksujen muodossa. Tällä rahalla valtio hoitaa Virkamies Elin asioita Virkamies Elin puolesta siten, että Virkamies Elillä on esimerkiksi käytössään asfaltoituja teitä, katuja ja parkkipaikkoja, joita pitkin Virkamies Eli voi kulkea ja joille Virkamies Eli voi parkkeerata autonsa.

Jos Virkamies Eli sairastuu, niin valtio käyttää Virkamies Elin maksamia veroja hänen terveydenhuoltoonsa. Jos Virkamies Eli haluaa käyttää sähkölaitteita, niin valtio on rakentanut sähkönjakeluverkoston Virkamies Elin tarpeita varten, jos Virkamies Eli haluaa käyttää vettä, niin valtio kuljettaa vettä rakentamaansa putkistoa pitkin Virkamies Elin asunnon hanoihin, vessanpönttöön ja suihkuun.

Jos joskus saattaisi käydäkin sitten niin, että Virkamies Elin suoritusta ei enää tarvittaisi Observatoriossa ja jos Virkamies Eli ei sattuisi kuulumaan Observatoriossa työskentelevien Virkamiesten liittoon, niin tällöin valtio auttaisi Virkamies Eliä suoraan rahallisesti, eli palauttaisi Virkamies Elin maksamia veroja takaisin Virkamies Elille hänen maksamillaan verorahoillaan ylläpitämän viraston, Kelan kautta.

Kelan tädit ovat kuitenkin yleensä hyvin kiireisiä eivätkä ehdi käsitellä Virkamies Elin asiaa viikossa, parissa tai kenties kuukaudessakaan, mutta koska Virkamies Elin täytyy edelleen maksaa vuokra asunnostaan, verot ja vakuutukset autostaan, sekä vieläpä kyetä ostamaan ruokaa kaupasta, niin tällöin Virkamies Elin maksamilla veroilla ylläpidetty virasto nimeltä Sosiaalitoimisto palauttaa taas osan Virkamies Elin rahoista takaisin Virkamies Elille sosiaaliturvan muodossa.

Joten miten niin vastikkeeton, ihmetteli Virkamies Eli aamiaispöydässään.

Ajatusten anatomiaa.

Toisinaan, kun Observatoriossa on hyvin hiljaista, eikä Virkamies Elillä ole enää päivittäisiä asioita hoidettavanaan, istuu hän Observatorion suuren aulan tiskin takana tuolissaan, selkänojallaan Observatorion kivistä seinää vasten nojaten. Tällöin Virkamies Eli nostaa jalkansa Observatorion tiskille, asettaa kätensä päänsä päälle ja kuuntelee Observatorion suuren pronssisen kellon tikitystä. Observatorion suurella kellolla on omaperäinen tikityksensä, se on jotakin, mitä Virkamies Eli ei ole kuullut minkään muun kellon pitävän. Oikeastaan kyseessä ei ole edes tikitys, vaan enemmänkin humina. Matala, jaksottainen humina, melkein kuin aalto, joka lyö hiekkarantaan hitaasti, säännöllisesti, väistämättömästi.

Tällöin Virkamies Elin päähän useasti syntyy ajatuksia. Jotkut ajatukset ovat pieniä, nopeita ja lyhyitä. Ne häviävät Virkamies Elin päästä yhtä nopeasti, kuin syntyivätkin. Ne ovat helppoja ajatuksia, ajatuksia mitkä eivät kaipaa pyörittelyä, eivätkä ne koskaan enää palaa Virkamies Elin päähän, tai ainakaan Virkamies Eli ei niiden pienuuden takia enää muista niitä joskus ajatelleensa, joten ne tuntuvat uusilta, jos ne kuitenkin joskus hänen päähänsä palaavat. Tälläisiä ajatuksia on suurin osa Virkamies Elin ajatuksista. Satoja, kenties tuhansia päivässä, joskus jopa tunnissa. Tälläisistä ajatuksista tietää heti, ovatko ne hyviä vai huonoja ajatuksia.

Sitten ovat suuret ajatukset. Suuret ajatukset palaavat yhä uudelleen Virkamies Elin päähän. Suuria, pitkiä ja monimutkaisia ajatuksia täytyy pyöritellä kauan, tunteja, päiviä, joitakin jopa viikkoja tai kuukausia. Suurien ajatusten selkein ominaisuus on se, että Virkamies Eli ei ensin tiedä niistä, ovatko ne hyviä vai huonoja ajatuksia. Näitä ajatuksia täytyy ensin pyöritellä päässään, päästää ne ulos, antaa niiden palata ja taas pyöritellä, tällä tavalla ajatuksiin saadaan joka kerta uutta näkökulmaa, uusia kysymyksiä ja uusia vastauksia, joiden avulla Virkamies Eli voi arvioida onko kyseessä hyvä vai huono ajatus. Joskus hyvää ajatusta voi pyöritellä päässään kauan, ennen kuin huomaakin sen olevan huono, samoin huonoa ajatusta voi pyöritellä kauan, ennen kuin huomaakin sen olevan hyvä.

Kaikki ajattelu on Virkamies Elin mielestä tarpeellista. Huonoja ajatuksia tulee ajatella sen takia, että oppii ymmärtämään miksi ne ovat huonoja. Hyviä ajatuksia tulee ajatella sen takia, että pystyy tekemään niistä parempia. Pieniä ajatuksia ajattelemalla voi saada päähänsä suuren ajatuksen, suurta ajatusta ajatellessa voi herätä monta pientä ajatusta. Virkamies Eli ajattelee siksi, että hänellä on paljon kysymyksiä ja ajattelu antaa vastauksia näihin kysymyksiin. Mutta ajattelun tärkein puoli ei kuitenkaan ole vastauksien saaminen vaan se, että se synnyttää uusia kysymyksiä. Jos Virkamies Elillä ei olisi kysymyksiä, vaan pelkkiä vastauksia, ei hänen enää tarvitsisi ajatella ja täten luoda jotakin uutta.

Virtuaalinen yksikkö.

Edes Pispalan Observatoriossa ei voitu olla muutama aamu sitten havainnoimatta, että kansalaisaloite.fi – sivuston kolmas aloite sai kerättyä tarvittavat 50 000 kannatusilmoitusta määräaikaansa mennessä. Kyseinen kolmas tarvittavat kannatusilmoituksensa kerännyt aloite käsittelee tekijänoikeuslainsäädäntöämme ja haluaa aloitteen tekijöiden mukaan järkeistää sitä. Virkamies Elikin kävi tämän kyseisen aloitteen allekirjoittamassa järkiperäisten syiden perusteella. Kuitenkaan Virkamies Eli ei ole juuri ajatellut tätä kyseistä aloitetta, mutta on kyllä pyöritellyt päässään ajatuksia siitä, onko virtuaalinen kopioiminen todellakin varastamista, kuten tekijänoikeuksia ajavat tahot ovat meille vuosikymmeniä väittäneet.

Virkamies Eli käsittää varastamisen tekona, mikä kohdistuu omaisuuteen, mikä viedään omistajaltaan ilman, että omistaja antaa luvan kyseisen omaisuutensa viemiseen. Ensimmäisenä huomaamme, että on esimerkiksi toissijaista palautetaanko viety omaisuus takaisin omistajalleen vai ei, varkauden teko on silti tapahtunut. Luvaton lainaaminenkin on siis varastamista. Varastamista on myöskin se, että omaisuus viedään, vaikka omaisuuden omistaja ei tietäisikään omaisuutensa viemisestä. Varastamisen ensimmäinen kriteeri siis on, että omaisuus viedään omistajaltaan ilman omistajan suostumusta.

Seuraavaksi huomaamme, että Virkamies Eli on nyt käyttänyt paljon sanoja omistaja ja omaisuus. Onko varkaus siis riippuvainen omistaja-omaisuus – suhteesta? Virkamies Elin havaintojen mukaan ei. Varkaus tapahtuu siitäkin huolimatta, että viedään omaisuutta, jonka hallinta on siirretty toisen henkilön haltuun. Tässä vaiheessa myöskin varkauden teko monimutkaistuu. Kun varastetaan omaisuutta, jonka hallinta on siirretty toisaalle, niin varkaus näyttäisi koskevan sekä omistajaa, että henkilöä, jolle omaisuuden hallinta on siirretty. Yksi varkauden teko voi siis koskea useampaa henkilöä, omistaja-omaisuus -suhde ei ole siis varkauden kriteeri, riittää että omaisuus viedään henkilöltä, jolle omaisuuden hallinta on siirretty. Varastamisen toinen kriteeri on, että omaisuus viedään henkilöltä, joka hallitsee omaisuutta.

Virkamies Elin havaintojen mukaan varastamisella on vielä yksi päivän selvä kriteeri. Se, että omaisuuden hallinta siirretään ilman omaisuuden haltijan suostumusta todellakin pois omaisuuden haltijalta. Täyttääkö virtuaalinen kopionti näitä kriteerejä? Ensimmäisenä meidän tarvitsee huomata, että se, mitä pidämme omistamisena onkin virtuaalisessa maailmassa pelkästään hallinnan luovuttamista. Niin sanotulla kaupankäyntihetkellä meille siis siirretään virtuaalisen yksikön hallintaoikeus, joskin sopimuksellisesti rajatuksi määritelty sellainen. Tämän sopimuksella rajatuksi määritellyn hallinta-oikeuden rikkominen ei sinänsä vielä tarkoita keltään varastamista, koska hallintaoikeus kuitenkin on siirretty. Hallintasopimuksen rikkominen lähinnä siis tarkoittaa sitä, noh, että hallintasopimusta rikotaan. Varastamisen toinen kriteeri ei siis täyty.

Mutta täyttääkö sopimuksella rajatuksi määritellyn hallinta-oikeuden rikkominen varastamisen ensimmäisen kriteerin? Virtuaalisen yksikön omistaja ei siis ole antanut suostumusta omaisuutensa hallinnan siirtämiseen. Virtuaalisen yksikön hallinta säilyy edelleenkin sen haltijalla kopioinnin jälkeen, kopiontiin haltija ei ole antanut suostumustaan, mutta luvaton kopiointi ei ole varastamista, vaan, arvasit oikein, luvatonta kopiointia.  Siirtyykö omaisuuden hallinta, kun virtuaalisesta yksiköstä luodaan kopio? Alkuperäisen yksikön hallinta on edelleen omistajalla, mutta kopion hallinta on kolmannelle osapuolelle. Kuka omistaa kopion? Kuka on kopion haltija? Voiko kopion tekemistä tosiasiallisesti kieltää? Voiko kopion tekemistä tosiasiallisesti valvoa? Voiko kopion tekijää tosiasiallisesti saada selvitettyä kopion tekemisen jälkeen?

Varastamisen kolmas kriteeri oli, että yksikön hallinta siirretään todellakin pois yksikön haltijalta. Alkuperäisen virtuaalisen yksikön hallintaa ei siirretä kopioimalla. Kolmas kriteeri ei siis selkeästi täyty alkuperäisen virtuaalisen yksikön kohdalla. Jotkin tekijänoikeuslait toki haluaisivat kovasti määritellä kopioinnin varastamiseksi, mutta Virkamies Eli haluaa muistuttaa, että lait eivät muuta todellisuutta.

Hidastunut aika.

Tänään Pispalan Observatoriossa oli muista päivistä poikkeamaton päivä. Tälläisiä päiviä on suurin osa päivistä, mitä kuukaudessa tai vuodessa on. Tänään, kuten monena muunakin muista poikkeamattomana päivänä Virkamies Eli hoiti Observatorion asioita, aina välillä pysähtyen ajattelemaan. Tällä kertaa Virkamies Eli ajatteli edellisellä viikolla käytyä keskustelua erään Observatorion kävijän kanssa. Observatorion kävijä oli hyvin kiinnostunut Virkamies Elin toimesta Observatoriossa ja keskustelu päätyi mutkan tai toisenkin kautta siihen, kuinka nopeasti Virkamies Eli saisi kunkin Observatorion asian hoidettua.

Virkamies Eli ei ole arvioinut Observatorion toimien kestoja koskaan tarkkaan, mutta muistaa yrittäneensä keskustellessaan arvioida asioiden hoitamiseen kuluvan ajan määrää. Tänään Virkamies Eli kuitenkin otti aikaa, mikä onkin hyvin poikkeuksellista. Tavallisesti Virkamies Eli ei katso päivän aikana kelloa, kuin lakisääteisten taukojensa pitämiseen. Virkamies Eli olikin hyvin yllättynyt, kun huomasi, että oli arvioinut järjestelmällisesti jokaiseen Observatorion asioiden hoitamiseen kuluvan ajan määrän alakanttiin, merkittävästi. Virkamies Elistä näyttikin peräti siltä, että asioiden hoitamiseen meni noin kolme kertaa niin kauan aikaa, kuin mitä Virkamies Eli oli arvioinut.

Ja tämä pisti Virkamies Elin ajattelemaan. Mistä johtuen Virkamies Eli oli arvioinut asioiden hoitamiseen kuluvan ajan järjestelmällisesti kolmasosaan siitä, mitä niiden hoitamiseen todellisuudessa meni? Virkamies Eli tuli hyvin pian ajatuksissaan siihen tulokseen, että kenties aika liikkuu hitaammin Observatorion sisällä. Virkamies Eli pyöritteli mielessään mahdollisuutta, että kun häneltä menee kaksi tuntia yhden toimen suorittamiseen Observatoriossa, niin kenties Observatorion ulkopuolella aikaa onkin kulunut kuusi tuntia. Kuitenkin Virkamies Eli huomasi pian, että Observatorion suuri pronssinen kello näyttää samaa aikaa, kuin kellot Observatorion ulkopuolella. Vastaus ei siis voinut piileä itse Observatoriossa. Ajan hidastuminen näyttäisi henkilöityvän pelkästään Virkamies Eliin.

Virkamies Eli pitää toimestaan Observatoriossa. Observatorion toimet ovat mielekkäitä ja vaativat jatkuvaa valppautta, reagointia ja nopeata päättelyä. Ehkäpä Virkamies Elin kokema ajan hidastuminen johtuu tästä. Kun Virkamies Eli hoitaa Observatorion asioita, niin hän ei ehdi havainnoida ympärillään valuvan ajan liikkeitä. Kun Virkamies Eli todella keskittyy johonkin, niin hän huomaa kyllä keskittymistä vaativan asian pienetkin muutokset, mutta ei välttämättä huomaa muutoksia mitkä tapahtuvat keskittymistä vaativan asian ulkopuolella. Tästä syystä aika voi lipua huomaamattomasti Virkamies Elin ohitse, tästä syystä Virkamies Eli kokee ajan hidastuvan ja tästä syystä Virkamies Eli arvioi asioiden hoitamiseen tarvittavan ajan väärin.

Viikoittainen viinipulloni.

Tämä päivä oli Pispalan Observatorion hiljaisin päivä koko kuluvana kesänä. Sade ja tuuli pitivät mitä ilmeisimmin kävijät poissa Pispalanharjun rinteiltä. Vain satunnainen ohikulkija hakeutui säältä suojaan Observatorion suureen aulaan. Tänään Virkamies Elillä oli siis enemmän aikaa ajatella, kuin minään tämän kesän muuna päivänä. Valitettavasti ajateltavat asiat eivät olleet kovin monimutkaisia saati suuria, joten ne kulkivat nopeasti läpi Virkamies Elin pään. Kuitenkin yksi ajatus näytti palautuvan kiertämään Virkamies Elin päähän tasaisin väliajoin.

Virkamies Eli juo joka viikko pullon viiniä, virka-ajan ulkopuolella, tietenkin. Virkamies Eli joutuu hakemaan viikottaisen viinipullonsa jostakin Tampereen keskustan Alkosta, koska lakimme kieltää tavallisia ruokakauppoja ja kioskeja myymästä viinejä Virkamies Elille. Ei siksi, että Virkamies Elillä olisi ongelma viikottaisen viinipullonsa kanssa, vaan siksi, koska Virkamies Elin seinänaapurilla on ongelma päivittäisen Koskenkorva-pullonsa kanssa ja Virkamies Elin asuintalon lähistöllä sijaitsevan puiston vakiokävijällä on ongelma päivittäisten Pirkka-oluttölkkiensä kanssa.

Virkamies Eli on töissä virka-aikaan. Seinänaapuri tai lähistöllä sijaitsevan puiston vakiokävijä ei käy töissä. Seinänaapurin tai läheisen puiston vakiokävijän aikaa ei siis rajoita kukaan muu, kuin he itse, joten seinänaapuri ja läheisen puiston vakiokävijä voivat hakea päivittäisen Koskenkorva-pullonsa ja Pirkka-oluttölkkinsä lähimmästä Alkosta sen aukioloaikaan ja lähimmästä kaupasta aamu yhdeksän ja ilta yhdeksän välillä. Virkamies Elin aikaa taas rajoittaa Pispalan Observatorio. Usein Virkamies Elin Observatoriossa viettämä aika osuu päällekkäin keskustan Alkojen aukioloaikojen kanssa. Virkamies Eli siis kärsii eniten rajoituksista, mitä on asetettu alkoholin saatavuudelle, vaikka Virkamies Elillä on vähiten ongelmia alkoholin käytön kanssa. Ja näin joidenkin mielestä asioiden pitäisikin olla, vieläpä enenevissä määrin.

Viinin juonnin on sanottu olevan terveellistä, mikäli sitä harrastaa kohtuudella, kuten Virkamies Eli katsoo sitä harrastavankin. Virkamies Elin seinänaapurin, tai läheisen puiston vakiokävijän alkoholin käyttöharrastusta tuskin taas voi kuvailla terveelliseksi. Kuitenkin jokainen, Virkamies Eli, seinänaapuri ja puiston vakiokävijä maksavat käyttömääräänsä suhteutettuna saman verran veroja käyttämästään alkoholista. Virkamies Elin näkökulmasta veroja tulisi kerätä asiasta kuin asiasta siinä määrin, kuin kyseinen asia aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnallemme. Virkamies Eli ei nähdäkseen aiheuta alkoholinkäytöllään kustannuksia yhteiskunnalle, mutta maksaa silti käyttöön suhteutettuna saman verran veroja harrastuksestaan, kuin käytöllään yhteiskunnalle kustannuksia aiheuttavat seinänaapurinsa ja puiston vakiokävijä. Ja näin joidenkin mielestä asian pitäisikin olla, vieläpä enenevissä määrin.

Virkamies Eli ei väitä olevansa kaikkein älykkäin ihminen, mutta pitää itseänsä kyllä hyvin loogisena ihmisenä. Ja nämä kaksi edellä mainittua alkoholin käyttöharrastukseen liittyvää seikkaa eivät Virkamies Elin mielestä mene aivan niin, kuin logiikka niiden sanelisi menevän.